sotea päin

sosiaali- ja terveyshallinnon uudistaminen törmäsi perustuslakiin kahdesti. Koko "sote-kohun" ajan likipitäen koko ns. valtamedia pohti kunnallisen itsehallinnon merkitystä. Siunailtiin kuinka yksittäinen kansalainen joutuu taipumaan hallintoapparaatin itsemäärämisoikeuden edessä. 

Siitä nimenomaan ei ollut kyse mutta yksittäisestä kansalaisesta kuitenkin. 

Jonkun sote-alueen hallinto oltaisiin kyllä saatu rukattua sellaiseksi, ettei ristiriitaa perustuslain kanssa olisi syntynyt. Ongelmallisempi tilanne syntyi, kun sote-palveluja olisi pitänyt tuottaa kaikille, asuinpaikasta riippumatta. 

Eduskuntavaaleihin on enää puolitoista viikkoa. Tuleva hallitus saa syliinsä kaiken sen, minkä edellinen jätti tekemättä. Tuleva hallitus joutuu myös tavalla tai toisella ottamaan kantaa siihen, ovatko kaikki kansalaiset yhdenvertaisia julkisten palvelujen osalta vai eivät. Ei kukaan oleta tosissaan, että metsäautotien päähän pitäisi saada terveyskeskus, mutta kansalaisia kohtaan olisi reilumpaa ilmoittaa että nyt mennään näin, pakatkaa kamanne, terveyskeskus on tuolla. 

Sen linjauksen olisin halunnut kuulla ennen vaaleja. 

Siksi hankkisin aseita. Paljon aseita.

Olen tässä funtsinut Nato-kantaani. Se menee jotakuinkin näin.

Lähtökohta 1:
Ei ole mitään välitöntä turvallisuusuhkaa iltapäivälehtien hyvästä yrityksestä huolimatta. Modernissa länsimaisessa kansainvälisessä yhteisössä (so. Euroopassa) suvereeneihin valtioihin ei kohdistu turvallisuusuhkia. Euroopan hiili -ja teräsyhteisöstä alkanut rauhantyö on onnistunut hienosti. Kansallisvaltioiden välille on muodostettu niin tiiviit taloudelliset ja poliittiset siteet ettei aseelliset konfliktit vain ole enää mahdollisia ilman suuria taloudellisia tappioita molemmille osapuolille.

Lähtökohta 2:

Aiempi maailmanjärjestys on muuttunut ja suurvaltojen harjoittama reaalipolitiikka on palannut noudatettavaksi ohjenuoraksi. Venäjä on palannut ryminällä pelikentälle eikä jätä epäselväksi omaa presenssiään. Turvallisuuspolitiikkaa muokkaavat suvereenien valtioiden lisäksi entistä enemmän ylikansalliset poliittiset liikkeet ja intressipiirit. Informaatiosta siirrytään helposti ja tarkoitushakuisesti disinformaatioon. Propaganda ja sekaannuksen aiheuttaminen ovat voimaakkaampia aseita kuin aiemmin. Hybridisodankäynti on termi, joka on parasta opetella. Tykistövaikutus ei tehoa trolliarmeijaan. Energiapolitiikasta on tullut entistä enemmän turvallisuuspolitiikkaa. Nord Stream -kaasuputki Suomenlahden pohjassa oli hiton paljon enemmän kuin pelkkä ympäristökysymys vaikka sellaisena se Suomessa käsiteltiin.

Lähtökohta 3.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen liittoutumisen ohella turvallisuuspolitiikkaa asemoi asehankinnat. Päätöksiä hävittäjähankinnoista pitäisi tehdä lähivuosien aikana. Silloin kai pitäisi olla selvillä myös mitä varten niitä hankitaan, varsinkin kun puhutaan miljardien kalustohankinnoista. Sitooko puolustustarvikehankinnat poliittisen päätöksenteon käsiä? 

Siksi:
Vahvalla puolustuspolitiikalla on aina hintansa. Sotilaallisen liittoutumisen hinta on joko taloudellinen, poliittinen tai molempia. Tässä ajassa sotilaallinen liittoutuminen eli Nato-jäsenyyden hakeminen olisi em. syistä johtuen vähintäänkin typerää.

Siksi:
Onnea uudelle hallitukselle, puolustuspoliittinen selonteko pitäisi päivittää ripeästi. Tuleva pääministeri Sipilä voisi noudatella Kekkosen linjaa, jossa todetaan Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton maa jonka itsenäisyys nojaa vahvaan itsenäiseen maanpuolustukseen. Samalla "globalisaation muodostaman turvallisuusuhan" lisäksi voitaisiin linjata puolustetaanko koko maata vaiko vain osia siitä.

Siksi:
Vahvasta itsenäisestä maanpuolustuksesta tulisi tehdä todellisuutta: Hävittäjäkaupoille pitäisi lähteä, mutta mieluummin katselisin muuallekin kuin Yhdysvaltoihin. Ja jos kerran asevelvollisuudesta pidetään kiinni, niin sitten mieluummin kunnolla eli varusmies- ja aselajikoulutus remonttiin. Ja kyllä, tämä maksaa ns. helvetisti, mutta aina voidaan palata lähtökohtaan 1 ja ajatella että tämä on nyt näin eikä tässä mitään. On sekin vaihtoehto.